Taas on sitten harjoitettu pankkitoimintaa. Ja mina kun vannoin, etta siihen hommaan emme enaa lahde. Etta nuo miehet ovat niin helposti ymparipuhuttavissa.

Kotihengetar pyysi lainaa , silla hanen miehensa on sairaana (diabetes) eika pysty tyontekoon (olen kylla kuullut huhuja, etta se mies ei kovin ahkera tyontekija muutenkaan ole). Ok, pyysin saada miettia asiaa ja herra rahoitusministeri heltyi kuin heltyikin antamaan lainaa. Mina hieman nurisin, mutta emme ole aikaisemmin kotihengettarelle lainanneet. Mietimme myos sita, etta kuinka kavisi jos emme lainaisi, alkaisiko meilta haviamaan tavaraa, rahaa tms. huononisiko meidin tyonjalki (heh, ei se hirveasti tuosta voi enaa heiketa) jne.

Tanaan annoin sitten rahat ja sovimme takaisinmaksuaikataulusta. Yhtakkia han olikin vaatimassa puolet enemman lainaa silla lasten koulumaksut pitaa maksaa.

Ok, ensin laina tuli niinkuin miehen sairauden vuoksi laakarikuluihin ja nyt yhtakkia koulumaksuihin... Anna mun kaikki kestaa.

Tama oli selvastikin vain yritys testata kuinka paljon meilta irtoaa, silla han tyytyi hyvin siihen, kun sanoin etta emme voi valitettavasti antaa tuplalainaa. Siihen ei nimittain olisi enaa riittaneet nama taalla oleskelukuukaudet meidan osalta.

Taa on taas niin tata Intiaa itseaan!