Maaliskuu on ihan kummallista aikaa. Selvästikin kärsin jonkinlaisesta kevätväsymyksestä tai ainakin blogiväsymyksestä. Saman ilmiön olen huomannut niin monessa muussakin blogissa ja myöskin facebookissa. Täällä ei voi ainakaan syyttää sitä, että kaamosaika olisi mehut imenyt viimeiseen pisaraan. Mutta onko se jo kuitenkin suomalaisessa perimässä, se kevätväsymys?

Oletteko muuten muut huomanneet yhden hieman negatiivisen puolen facebookissa? Nimittäin sen, että yhteydenpito heihin jotka eivät ole facebookissa on vähentynyt. En kirjoittele enää sähköposteja juuri laisinkaan. Pitäisi ryhdistäytyä siinä suhteessa todella paljon! Elämää on edelleen naamakirjan ulkopuolellakin.

Lisäksi olen väsynyt moneen muuhunkin asiaan kuten ainaiseen selittelyyn kuinka täällä viihdyn ja  siihen, että kaupoissa on ollut taas ihmeellisen sivumakuista margariinia. Olen väsynyt siihen, että oikeat sähköt on aina silloin poissa kun olen laittamassa ruokaa tai leivonnaista uuniin. Eniten oikeastaan väsyttää se, että ihmiset kyselee milloin ja mihin menen töihin kun palaan Suomeen...

Alkuvuosi tammikuun ja helmikuun ajan oli kyllä sellaista menoa, että hyvä välillä huokaistakin. Mutta liiallinen tylsyys tylsistyttään entisestään.

Juttujen aiheet ovat vähissä ja ei millään jaksaisi vääntää tyhjänpäiväistä asiaa tylsääkin tylsemmästä arjesta. Siis siitä, kun aamulla herään klo 05:55, laitan lapset kouluun, istun läppärini kanssa sohvan vasempaan nurkkaan ja aloitan tvkaista-kierrosta. Sitten kymmenen maissa saatan hyvällä tuurilla hypätä kuljettajan kyytiin ja käydä läpi pari kauppaa joko ruokaostosten merkeissä tai ihan terapiashoppailuna. Iltapäivällä takaisin kotiin, vasemman sohvannurkan kautta oikean puoleiseen nurkkaan, dvd laitteeseen ja pari tuntia joko bollywoodia tai hollywoodia. Sitten armoton pähkäily mitä tarjoaisi perheelle illalliseksi ja pitkin hampain sitä valmistamaan. Ilta kuluukin lapsia läksyissä avustaessa, netissä surffaten ja klo 21 olen ihan valmis tapaus untenmaille.

Onneksi on poikkeuspäiviäkin jolloin on ihan pakko poistua muurin ulkopuolelle, kuten keskiviikko. Silloin menen aina Prinsessan kanssa hevostelemaan ja täytyy sanoa, että pikkuhiljaa olen rohkaistunut jopa silittelemään yhtä eläkepäiviään viettävää, vapaana kuljeskelevaa heppaa. Hevoshajukaan ei enää tunnu niin pahalta. Mutta en viitsi joka viikko hevostelupostaustakaan tehdä.

Kerrankin kun olisi ollut mojova jutunaihe niin pikkukamera sanoi työsopparinsa irti. Tietysti juuri kun olisin saanut hyviä kuvia ja ehkäpä hauskan jutun. Olimme miehen kollegan luona illallisella ja talon rouva kokkaili meille ihan mielettömän hyviä vietnamilaisia ja kiinalaisia ruokia. Olisin voinut tehdä suussasulavan ruokapostauksen!

Mutta on lähiviikoillekin luvassa jotain hauskaa. Prinsessa harjoittelee kovasti ensimmäisiä kouluratsastuskisojaan varten. Ratsastuskoululla pidetään pääsiäiskisat ensi viikon sunnuntaina, joten pian on h-hetki. Ratsastuskuvio pyörii neidin päässä koko ajan ja sitä harjoitellaan olohuoneessa monta kertaa päivässä. Toivottavasti Napoleon-poni sattuu sitten olemaan yhteistyöhaluinen. Siitä se alkaa, heppahulluus on kyllä koko ajan vaan voimistunut. Muutaman kerran on jo kyselty josko hän saisi oman ponin sitten Suomessa. Noh, siihen touhuun nyt ei ihan heti lähdetä mukaan.

Viikonloput on sitten ollut taas vaihteeksi niin jalkapalloa että. Molemmat poitsut ovat juosseet pallon perässä ja sama peli jatkuu vielä useampana viikonloppuna. Keskimmäinenkin kunnostautui viime turnauksessa maalintekijänä useampaan otteeseen. Saas nähdä kuinka käy tänään. Esikoinen on myös koripallojoukkueessa eli tänään uurastaa sekä futis- että koriskentällä. Ja voitte uskoa että ulkona tarkenee. Mittari näyttää tällä hetkellä vain 33.6 astetta. Ja nyt on vasta maaliskuu.

Niin, ja ronsulla on nyt kaveri. THE lehemä. Se taistelee ykköspaikasta pianon päällä. Voi olla, että ronsu joutuu sieltä pois, sen tietyn kaapin (jota en vielä ole löytänyt) päälle.

1268463537_img-d41d8cd98f00b204e9800998e