Kuutisen vuotta sitten, elokuussa 2004 meiltä lähti koulutielle kaksi täysin ummikkoa pellavapäätä. Toinen ihan jännittyneen innoissaan, toinen kauhusta jäykkänä. Äidillä tippa linssissä, kun ajatteli mihin oli lapsensa tuonut.

Vuoden 2006 syksyllä uniformukaartiin liittyi innokas 4-vuotias, oltuaan sitä ennen kiinalaisessa päiväkodissa.

Ja tänään oli sitten viimeinen koulupäivä ulkomailla (ainakin hetkeen) ja viimeinen päivä koulu-uniformu yllä.

Kovasti ovat piltit kasvaneet. Uudet haasteet ja uudet kujeet odottavat.

Tänään koulussa on sitten jätetty taas hyvästejä. Prinsessan läksiäisjuhlissa olinkin mukana ja 2. luokkien ihanat japanilaiset luokkaäidit olivat järjestäneet pienet juhlat, askarrelleet muistokirjasen ja vieläpä hankkineet t-paidan luokkakuvalla.

Voin vain kuvitella miten tunteelliset tokaluokkalaiset tytöt vuodattavat lammikoittain kyyneleitä päivän päätteeksi.

Kaksi vuotta sitten oli äidilläkin tippa linssissä, kun Suzhoun koulun, opettajat ja lasten luokkakaverit hyvästelimme. Nyt ei. Jotain on puuttunut koko ajan nämä 2 vuotta, valitettavasti.

Mutta tärkeintä onkin ollut se, että lapset ovat olleet koulussaan onnellisia ja viihtyneet hyvin!