Takana on muutama päivä nettipimennossa, mutta nyt taas mennään eteenpäin. Kovasti vaan on hommaa monituisten blogien, tvkaistan ja sähköpostin kanssa. Onneksi kotirouvalla ei ole muuta kuin aikaa ;-).

Mutta hieman päivitystä tilanteeseen:

Pääsimme muuttamaan Palmiin sunnuntaina.

Heti alusta saakka pääsimme mukaan intialaiseen Diwalin viettoon. Nimittäin 4 iltaa kuuntelimme ilotulitusta! Siis ihan totta, vielä pahempaa kuin Kiinassa, ilotulitteiden maassa! Ja niitä ilotulitteita ei todellakaan menty räjäyttelemään aukioille tms. pois talojen läheisyydestä vaan niitä paukutettiin ihan ulko-oven edestä pihatieltä. Pari iltaa oli ihan hauska seurata naapureiden touhuja, mutta sitten ei enää naurattanutkaan, kun tiesi, että aamulla piti herätä 06:00 ja raketit paukkuivat ja pitivät lapsia hereillä vielä klo 23... Eilisiltanakin kuului vielä muutamat paukkeet...

Kotikatu:

Asustelemme melko retkiolosuhteissa, huonekaluja on minimi ja astioita myös. Vuokrasimme sängyt, sohvan ja ruokapöydän ja niillä pärjätään siihen saakka kun kontti tulee (ehkä vielä 3-4 viikkoa). Jotain täydennystä vielä odotellaan landlordin toimesta vaatekaappien, uunin, jääkaappipakastimen ja televison muodossa, mutta niillä ei onneksi ole hengenhätää.

Asuntoagenttimme on hoitanut hommansa paremmin kuin hyvin ja emme ole sen sänkyepisodin lisäksi päässeet kokemaan intialaista perusmeininkiä. Olemme siis todella positiivisesti yllättyneitä! Ja jotenkin ei jaksa ollenkaan stressata tässä vaiheessa. Pitää nyt nauttia tästä "epänormaalista" olotilasta pitkien hermojen kera niin kauan kuin sitä riittää...

Olen kuluttanut aikaa hankkien kaikenlaista tarpeellista verhoista vessaharjoihin. Välimatkat kun ovat pitkät niin ei päivän aikana kovin paljon ehdi jos kauas lähtee. Talo on kiva ja tulen varmasti saamaan siitä viihtyisän ja meidän näköisen kodin.

Jotain intialaista ja norsua sen pitää olla, nimittäin kynnysmaton:

Eilen sain kyllä superperehdytyksen lähialueen kauppoihin. Kävimme tulevan melkein naapurin kanssa Fabindiassa, muutamassa huonekalukaupassa, ruokakaupassa ja nyt tiedän mistä saan perheelle nautaa ja missä voin ravita välillä kovasti kolottavaa kakkuhammastanikin...

Ja jos rakkaan mieheni huoli oli tässä taannoin se, että josko en oikein pääse entiseen vauhtiin täällä Intiassa, niin se huoli haihtukoon! Luulen, että tulen viihtymään ja tuskin tyhjän kontin kanssa kotiin palataan... Mutta mitä mä teen niille kiinalaistyylisille huonekaluille ja tekstiileille kun täältä saa taas aivan uutta, erilaista ja ihanaa...????

Pitää varmaan hankkia kesämökki.

***

Alkuviikosta kun lapsilla oli koulusta vapaata, suunnistimme ensimmäisen kerran klubitalolle. Luulen, että tulemme siellä viihtymään paremmin kuin hyvin. Kovin lomaresorttimaistahan elämä tällä alueella on, mutta nautitaan siitä nyt kun kerran voidaan. Eipä Kiinassa kovin kummoiset klubifasiliteetit asuinalueellamme ollutkaan.

Prinsessa lastenaltaalla (allasalueella on iso lasten allas, vielä isompi syvempi puoli ja matkauintiallas eli jokaiselle jotakin):

Klubin ravintolassa: