Tästä se taas lähtee. Kiinan Venetsia on taaksejäänyttä elämää ja edessä on ihmeellinen Intia.

Uusi blogi ja uusi asuinympäristö. Mutta tyyli pysyy samana.

Intian ihmeitä, arkea, kuvia, hehkutusta, purkautumista, turhautumista, lasten kuvioita. Laidasta laitaan. Ja ihan taatusti yleistämistä ja vertailua Suomi-Kiina-Intia.

 

Tervetuloa! Welcome!

 

 

***

 

Intiassa ollaan! Vihdoinkin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Huippukiireisen viimeisen Suomiviikon jälkeen jätimme maanataiaamuna jäähyväiset kodille ja niille jo tutuksi käyneille ympyröille. Hieman helpotusta lähdön hetkelle toi sää. Aamulla kun taksi tuli meidät hakemaan, sää oli ensimmäisen kerran oikein synkän syksyinen. Kaikkialla pimeää, vettä tuli riittävästi ja oli ankeaa. Mutta suuntana oli siis aurinkoinen Intia. Ei paha.

 

Matka meni hyvin. Vaihto Helsingissä oli sen verran tiukka, että jäi salmiakit ja muut herkut ostamatta, mutta eiköhän pärjätä ilmankin. Lontoossa aikaa olikin sitten rutkasti ja Esikoisen bongattua Starbuck´sin riensimme sinne kahvimukin kuvat silmissä kiiltäen. Sillä hetkellä tajusinkin mitä olen Kiinasta kaivannut koko kesän. Niitä mukavia ja rentouttavia kahvihetkiä ystävien kanssa Singan Starbuck´sissa…

 

Seuraavalle reissulle jäikin sitten testattavaksi Gordon Ramsayn Plane Food. Meiltähän talosta löytyy useampi HK-fani.

 

Enkä voinut kävellä kirjakaupankaan ohi ja laukkuun livahti kuin livahtikin pari kirjaa.

(Terveisiä vaan Sadulle sinne Lakesideen: Muistelen sinua kun aloitan uusimman Marian Keyesin ja pääsen upputumaan niihin Irkku-kuvioihin…)

Nyt jo pelottaa se kirjamäärä minkä saamme Intiassa hankittua. Kirjakaupat pursuavat hyviä, vielä suomentamattomia, uutuuskirjoja.

 

Lento Lontoo-Bangalore oli PITKÄ, lähes 9 tuntia, mutta meni todella yllättävän nopsaan. Pari elokuvaa tuli katsottua ja yksi kirja lähes luettua.

Ja mikä parasta, enää ei tarvitse haaveilla niistä helpoista lennoista lasten kanssa. Lennot heidän kanssaan ovat jo erittäin helppoja. Jotenkin hämärästi muistan, että meidänkin kullanmurut ovat joskus ammoisina aikoina saaneet hien nousemaan äidin otsalle itkevää punanaamaa rauhoitellessa… Onneksi aika kultaa myös ne muistot!

 

Perillä Bangaloressa emme hoksanneet matkalaukkuja poimiessamme tarkistaa olisiko laukkuun piirretty liidulla ruksia… Ja olihan se!

Liituruksi tarkoittaa sitä, että laukku joutuu tarkempaan syyniin. Tullimies kyseli kotimaata, firman nimeä ja laukunsisältöä ja päästi meidät menemään ilman mitään aukaisua… Todennäköisesti ruksin aiheutti sama juttu josta "jäimme kiinni" Shanghaissakin eli Hackmannin ruostumattomalla teräksellä täytetty tupperipurkki. Kai ne haarukat ja veitset voivat näyttää jopa joltain epämääräiseltä ja epäillyttävältä metallikasalta.

 

Kuski oli meitä odottamassa toisen kuljettajan kanssa. Pakkasimme toisen auton täyteen matkalaukkuja ja kiipesimme itse toiseen. Bangaloressakin satoi.

 

Perillä St. John´s Wood- service apartmentissä pääsimme heti muuttohommiin. Vaihdoimme mieheni asuttaman asunnon isompaan ja jätimme taakse "kavereita" kuhisevan keittiön.

Asunto on "ihan kiva". Ei todellakaan mitään luksusta ja Kiinaan verrattuna kaukana niistä normaaleista kerrostaloasunnoista joissa siellä kävin.

 

Mutta jotain yhteistäkin löytyy Kiinaan.

 

Sänky on yhtä kova.