Iltasanomissa oli uutinen Finnairin koneessa syntyneestä tyttövauvasta.

Kymmenen vuotta sitten itse lensin mielestäni hyvissä ajoin Suomeen synnyttämään. En muista tarkkaa päivää milloin marraskuussa lensin, olisikohan ollut 34 raskausviikolla. Hyvissä ajoin mielestäni sillä laskettu aika oli vasta 12.12. Mukavasti matkustin Esikoisen kanssa talviseen Suomeen ajatuksena ehtiä tehdä vielä vaikka mitä ennen synnytystä. Ehdinkin. Tehdä tasan yhden reissun Ouluun hankkimaan tulevalle lapselle rattaita jne. sillä hän päätti syntyä kuukautta etuajassa 36 raskausviikolla. Ehdin olla Suomessa hieman toista viikkoa muistaakseni!

Olen monesti miettinyt mikä vaikutus lentomatkalla oli ja antoiko se vauhtia tapahtuneeseen vai oliko poitsulla vaan muuten niin kiire maailmaan. Nyt en varmasti uskaltaisi jättää edes noin myöhään vaan olisin kaiken varalta Suomessa jo pari kuukautta ennen. No, ei onneksi ole sitä pelkoa.

**

Tänään aamukahvittelin Prinsessan luokkatovereiden äitien kanssa. Alan olla ihan intialainen, sillä ehdin paikalle puoli tuntia myöhässä enkä ollut edes viimeinen ;-). Ihana aamiainen oli tuotu suoraan the Leela Palace´sta ja oli kerrassaan herkullinen. On näköjään jotain etuja jos mies on 5 tähden hotellin johtaja... Pieniä paineita seuraavan coffee morningin järjestäjälle.

Puitavia asioita oli opettajien joululahjat, "pikkujoulut" ja joulujuhlaohjelman vaatetus sekä vapaaehtoistyö luokassa. Lupauduin EHKÄ tekemään jotain sitten ensi vuoden puolella.. Nyt on vaan niin kiire kun tulee muuttokontti ja joulu ja loma ja... 

Saman pöydän äärellä istui kiinalainen, japanilainen, amerikkalainen, filippiiniläisiä ja suomalainen. Oli mukava tutustua. Ja jälleen kerran en voi kuin ihmetellä aasialaisten tarvetta hankkia tutoreita jo ekaluokkalaisille. Kai se kilpailijoiden määrän tuoma paine menestyä on niin valtava, että on aloitettava jo pienenä pänttäämään lisäoppia matematiikasta jne.

***

Onneksi on tuo kuljettaja. Hän on kyllä aivan kullanarvoinen! Eihän täällä pääsisi mihinkään ilman häntä, kun en taatusti uskaltautuisi itse ratin taakse, taksisysteemi on surkea ja riksan kyytiin minua ei myöskään saa. Tänään kuski noutaa ensin Esikoisen joulun jälkeen järjestettävistä futistreeneistä ja sitten Prinsessan leikkitreffeiltä luokkatoverinsa luota ja kuljettaa heidät toivottavasti turvallisesti kotiin. Minun ei tarvitse istua kolmea tuntia autossa aamullisen 2,5 tunnin lisäksi vaan voin olla kotona... tehdä kotihommia ja surffata netissä.

Nuo automatkat ovat täällä asumisen yksi huonoista puolista. Ne kun kestävät vähintään tunnin suuntaansa lähdit melkein mihin tahansa. Kyllähän aika kuluu nopeasti jos sinulla on aina juttukaveri mukana mutta silloin kun olet yksin niin aika meinaa käydä pitkäksi. Maisematkin kun pysyvät melkein samoina ja kamerasilmääkin jo hieman puuduttaa. Lukeakaan ei voi sillä eteenpäin meno on niin epätasaista ruuhkien ja hidasteiden takia, että autopahoinvointi voi helposti yllättää.

Vieläkään en paikallista sijaintiani monestikaan kartalta. Kiinassa totuin siihen mahtavaan kaavaan, että tiet olivat kuin viivottimella piirretty pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Ilman suunnat olivat aina selvillä, nehän ilmoitettiin lähes kaikkien katujenkin viitoissa. Täällä tuollaista yksinkertaista tiestöä ei ole. Tiet kulkevat sinne tänne sekaisin. Lisäksi on paljon yksisuuntaisia ja joskus autolla tien toisellekin puolelle mentäessä tarvitaan parin kilometrin mutka! Kaupunki ei ole iso pinta-alaltaan, mutta ruuhkien ja monimutkaisen tiestön takia tuntuu PALJON isommalta kuin Suzhou. Asukasluku kaupungeissa on kai melkein sama.

Ruuhkat aiheuttavat aikataulun pettämisiä harva se päivä. Ja voitte kuvitella, että se joskus tuntuu pahalta tällaiselle mieluummin etuajassa olevalle neitsytluonteelle. Meidän kuski on onneksi hieman samanlainen. Hän ei ole vielä kertaakaan myöhästynyt sovituista ajoista vaan on pikemminkin ollut aina tunnin pari etuajassa hinkkaamassa autoa. Hänellä on hyvä ajantaju ja hän osaa aika hyvin suunnitella aikataulut siten, että emme ole pahemmin myöhästyneet mistään.

**

Ja sitten säähän. Marraskuisen Bangaloren säätä ei voi kuin kehua! Lämpötila on hieman alle 30 astetta ja aurinko paistaa kirkkaansiniseltä taivaalta! Ei kosteutta, vaan sellaista ihanaa lämpöä. Tämä on parasta aikaa kuulemma säiden suhteen. Mutta silti, niin koomiselta kuin se kuulostaakin, on aivan liian kylmä mennä uima-altaalle.

Mutta kuten varmasti arvaa, ei täällä joulun tunnelmaan helposti pääse. Se on vielä hankalampaa kuin Suzhoussa arvelisin. Onneksi kuitenkin pääsemme nyt Suomeen ja ehkä siellä saamme laittaa kotia joulukuntoon jos vain jostain laatikosta koristeita löytyy.