Tänään lapsilla on ylimääräinen, ihan OMA vapaapäivä. Päätimme sen illalla ihan aikataulujen takia.

Aamulla nukuttiin hieman pidempään. Jopa minä, jolla on ollut taas univaikeuksia kuten aina ennen matkoille lähtöä tai muita stressaavia juttuja.

On ehditty askarrella kirjeitä Kiinaan, kirjoitella joulukortteja, pelata Afrikan tähteä

ja ihmetellä intialaista ajatuksen juoksua.

Kävipä ovella myös Mary, se maid joka ei meillä jatkanut alkua pidemmälle. Hänellä oli mukanaan "englanniksi" kirjoitettu kirje, jossa kertoi kotitilanteensa olevan huono, lapsensa vakavasti sairas ja tarvitsevansa töitä jne. Valitettavasti meillä ei ollut hänelle edelleenkään tarjota mitään työtä.

Ihan tarpeeksi on kestämistä ja sopeutumista tässä nykyisessäkin maidissa. Sopeutuminen on siinä vaiheessa, että en todellakaan aina ymmärrä hänen järjenjuoksuaan. Kulttuurimme ovat niin erilaiset että.

Yläkerrassa hän ei saanut imuria toimimaan, "Madame, imuri ei toimi yläkerrassa, vain alakerrassa. Yläkerran mattoja ei voi imuroida", hän tuli minulle kertomaan. Ok, ei toiminut siinä pistorasiassa, mutta jos hieman ajattelisi ja kokeilisi sitä seuraavaan niin se saattaisi toimiakin. Yläkerrassa on aikakin 20 pistorasiaa...

Kyllä kuulkaa kiinalaiset ayit ovat varsinaisia tehopakkauksia näihin täkäläisiin verrattuina. Jos työajasta joka on  noin 8 tuntia hän viettää kaksi tuntia syöden, neljä tuntia "siivoten" ja kaksi tuntia odottaen, että joko lähtisi kotiin, niin mitä ihmettä mä teen kokopäiväisellä apulaisella????????? En mitään muuta kuin hyväntekeväisyyttä. Pitäisikö asia alkaa ottamaan siltä kantilta?

Mun honeymoon Intian kanssa on näyttänyt hiipumisen merkkejä erityisesti Mumbain iskun jälkeen. En jaksa enää olla niin yltiöpositiivinen.

I´m back to normal.

---

Matkalaukut on pakattu. Vaikka jonkin verran jouluostoksia täällä teinkin, niin tyhjyyttä ammottavat kapsäkkimme! Ei koskaan, siis ei todellakaan KOSKAAN Kiinasta lähdetty puolityhjien matkalaukkujen kanssa. Pikemminkin viimeisetkin sallitut ja hieman ylimääräisetkin kilot pakattiin, ettei vaan mitään jäisi. Sen tietää jokainen Kiinan kävijä. 

Huomaa, että en ole harjoittanut Kiinan vuosien harrastustani shoppailua. En ole vielä paikallisia shoppailuparatiiseja löytänyt ja en ymmärrä mitä ihmiset Intiasta ostavat????. Mies on siitä luonnollisestikin erittäin tyytyväinen...

Nyt Hard Rock Cafeeseen tapaamaan Suzhousta tullutta työmatkalaista. Tosi kivaa nähdä!!

Seuraavasta postauksesta ei toivottavasti lunta puutu ;-). Kotiovelta kotiovelle 26-27 tuntia, mutta en valita. En tosiaankaan!