Mitäs Bangaloressa tehdään kun alkaa mieli tehdä kylmää olutta tai jopa viinilasillista? Mennään lähikauppaan kuten Kiinassa tehtiin? Ehei...

Alkoholin ostaminen Bangaloressa ei ole ihan niin yksinkertaista, että sitä löytyisi joka maitokaupasta. Esimerkiksi meidän asuinalueelta ei saa alkoholia kuin ravintoloista. Sparin yhteydessä on siisti alko, samoin Metron. Alkoa pitää lähteä etsimään portin ulkopuolelle.

Meidän lähi alkot toimivat samalla baareina ja kova kuhina siellä tiskillä välillä käykin. Jo klo 11 aamulla. Ja koskaan siellä ei näy naisia! Naiset eivät taida pahemmin juoda.

Mitä olen kuunnellut täällä pidempään asuneita, lähes joka toisella maidilla on hakkaava alkoholistimies, joka ei myöskään tee töitä. Eli alkoholinkäyttö on ongelma muuallakin kuin Suomessa. Intialaisten tapa juoda muistuttaa kuulemma hyvin meikäläistä suomalaista tapaa eivätkä he kestä sitä yhtään sen paremmin kuin suomalaisetkaan.

Intian suosituin olutmerkki Kingfisher on muuten made in Bangalore.

Alkoholin myynti on välillä hyvinkin rajoitettua. Esimerkiksi vaalien aikaan alkoholinmyynti voidaan kieltää. Alkoholi ja tanssi ei sitten myöskään sovi yhteen, ainakaan Karnatakan hallituksen mukaan. Tanssiminen ja elävä musiikki on kielletty paikoissa joissa myydään alkoholia. Tanssijalkaahan voi alkaa vipattamaan jo on ottanut muutaman oluen ja vieläpä elävää musiikkia soittavan bändin tahtiin. Eikös kuulostakin loogiselta?

Niin ja luonnollisestihan ravintolat menevät kiinni ihan ihmisten aikoihin, jopa klo 23. Ja monesti poliisien määrääminä. Hus, hus kotiin nukkumaan... Kai täällä sitten bilettäminen aloitetaan jo varhain alkuillasta. En tiedä kun en kovin sitä harrasta.

Väkeviä alkoholijuomia ei saa tarjoilla/myydä alle 25 vuotiaille, ja olikohan mietojen raja 21 vuotta?

Suomi voisi ottaa mallia, eikös vaan ;-).