Sunnuntaina kuljettajamme, joka oli yöpynyt äitinsä luona, saapui hakemaan meidät klo 9 jälkeen.

Ajoimme ihastelemaan vanhaa hotellia. Siellä saattoi suorastaan aistia siirtomaa-aikaisen tunnelman:

Suunta olisi ollut seuraavana Chamundi Hills, mutta perille asti emme päässeet. Muitakin oli näes liikenteessä. Pysähdyimme sitten ihailemaan Nandia, Lord Shivan härkää. Massiivinen, yhdestä ainoasta kivestä veistetty härkä oli ympäristöineen vaikuttava.

 

Täplä otsaan, mutta pyhän veden jätimme hörppäämättä...

Ja lopuksi taas kuvaan...

Lapset saivat taas annoksen täyteen valokuvaamista. Yllättävän hyvin he suostuivatkin kuvattaviksi. Intialaiset kysyvät onneksi lupaa hyvin ystävällisesti ja olen itsekin alkanut käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kuvaan sitä kun heitä kuvataan...

Ensimmäinen "hyökkäys" oli jo kahvilassa matkalla Mysoreen, kun ryhmä poikia piiritti meidät ja vuorotellen piti kuvaan päästä. Seuraavaksi he siirtyivät parkkipaikalla olleen Porsche Cayennen viereen kuvattavaksi.

Bangaloressa he ovatkin saaneet olla hyvin rauhassa (= pysyttelevät mahdollisimman paljon KOTONA). Kiinassakin valokuvaaminen on vähentynyt vuosi vuodelta. Kun menimme sinne vuonna 1996 liikkuminen nähtävyyksillä oli välillä suorastaan ahdistavaa.

---

Nandi härän jälkeen vuorossa oli reippailua Mysore Zoossa.

Eläintarha oli positiivinen yllätys. Olemme kai paljon huonompiakin paikkoja nähneet sillä eläimet näyttivät olevan tilavissa, siisteissä häkeissä tai aitauksissa ja vieläpä suht puhtaina! Suosittelen lämpimästi!

Valkoinen tiikeri:

Ja intialaisia elefantteja:

Iltapäivällä oli vuorossa se nro. 1 nähtävyys; Mysore Palace eli Maharajan palatsi.

Palatsiin ei saanut mennä kengät jalassa. Jätimme kengät kenkäparkkiin:

Palatsin sisällä ei saanut kuvata, eikä myöskään viedä kameraa sisälle laukussaan. Siitä rikoksesta jäin heti kiinni läpivalaisussa. Valitettavasti minulla ei ollut euroja seteleinä, poliisisetä kun niitä kertoi keräilevänsä. Onneksi kiltti poliisisetä oli tyytyväinen intialaisen seteliin, jonka hänelle annoin lupauksella olla kuvaamatta sisällä.

Pidin lupaukseni, joten ette nyt valitettavasti näe kuvia mielettömän palatsin sisätiloista. Palatsissa on valtavia seinämaalauksia, tauluja, puukaiverruksia, kauniita mosaiikkilattioita ja -seiniä, kultaa ja kimallusta niin kuin 1920-luvun Intiassa on ollut. Alkuperäinen palatsi on palanut ja sen tilalle on 1920-luvulla rakennettu uusi. Enpä ole tuollaisessa loistossa ennen ollut!

Intiassa kun ollaan niin pyhällä eläimellä eli lehmällä on pääsy lähes kaikkialle, myös palatsin pihalle.

Ja ei, tuo keltainen väri ei ole jonkun intialaisen lehmärodun ominaisväri. Joku aika sitten vietettiin Sankranti-juhlaa ja silloin lehmiä maalataan keltaiseksi, samoin niiden sarvet saavat väriä. Mysoressa varsinkin näkyi paljon keltaisia lehmiä.

Alakuvassa oikean puoleisella lehmällä oli selvästikin jotain antipatioita Esikoista kohtaan. Jouduimme ottaamaan suorastaan juoksuaskelia hänen pyhyytensä tieltä, siihen malliin heilutteli sarviaan... Olisiko vitivalkoinen iho häikäissyt silmiä...

Illalla palasimme Palatsille uudemman kerran. Palatsi valaistaan yli 100000 lampulla sunnuntai-iltaisin ja juhlapäivinä.

Olihan se vaikuttavan näköinen vai mitä!

Ja lopuksi vielä yksi illan poseerauksista: