Voitte uskoa, etta ottaa pannuun. Kerrankin minusta tuntui silta, etta minulla olisi jotain kirjoittamisenkin aihetta, kerrankin sain aikaan piiiitkan pitkan kirjoituksen. Ja silmanrapayksessa kaikki suoltamani teksti havisi taivaan tuuliin. Ja luonnollisestikaan en jaksa enka viitsi kirjoittaa sita kaikkea uudelleen ja luonnollisesti se toinen versio ei tuntuisi laheskaan yhta hyvalta kuin ensimmainen. Ottaa paahan!

Viime viikko oli kylla todellinen rimanalitus! Pysyttelin suurimman osan aikaa kotona tietokoneen aarella tuijottaen lapi Tvkaistan ohjelmavalikoimaa. Kun olin katsonut kaikki mahdolliset suomalaiset keskusteluohjelmat, haaohjelmat, sisustusohjelmat ja uutislahetykset luovutin. Niskat ovat niin jumissa etta.

Huh, kuinka kaipaan Suzhoun tapahtumarikkaita paivia. Tai toisaalta en kaipaa. Toisaalta nautin siita etta vaan saan olla KOTONA, ilman mitaan stressia. Mutta kylla tama tylsyys alkaa pikku hiljaa riittamaan ja sehan on kiinni vain ja ainoastaan minusta itsestani miten saan ruhoni liikenteeseen kotoa.

Viime viikolla sain itseni vihdoin liikenteeseen lauantaina.

Lapset olivat tuoneet perjantaina kotiin todistukset ja erinomaisista suorituksista palkitsin heidat kirjakauppakaynnilla. Olen varmaan ennenkin kirjoittanut siita miten yksi Intian ehdottomista hyvista puolista verrattuna Kiinaan, ovat kirjakaupat. Uusimpia uutuuksia, laidasta laitaan ja englanniksi. Kirjahyllytila kay pian taas vahaksi. Suosikkikirjakauppani on ehdottomasti Landmark Forum Mall'lla.

Keskimmainen taydensi Artemis Fowl-sarjaansa:

 

Prinsessa taas loysi Rainbow Magic-sarjalle suloisen kilpailijan eli Magic Puppy-sarjan. Han on niin onnellinen kun kykenee jo lukemaan chapter book'eja.

 

Itse vierailin teinikirjojen hyllylla. Niin moni on suositellut minulle Stephanie Meyerin Twilight-kirjaa ja paatin nyt liittya lukijakuntaan osatmalla sarjan kaksi ensimmaista kirjaa. Saastan ne kuitenkin lomalukemiseksi, kun lahdemme torstaina viettamaan Ugadia eli Hindujen uutta vuotta Malediiveille.

Silla aikaa kun me valitsimme kirjoja, Esikoinen uurasti lempiasiansa parissa eli juoksi nahkapallon perassa. Koululla vietettiin Soccer Festival ja siihen osallistuikin monen monituista kansainvalista koulua. Toivottavasti tapahtumasta saadaan vuosittainen. Nyt on ainakin innokas liikunnanopettaja sita jarjestamassa.

 

 

Pitka paiva ja kova uurastus toi ansaitun hopeisen mitalin! He voittivat kaikki paitsi finaalimatsin. Hyva oppia valilla haviamaankin, silla viime turnauksesta tuli voitto.

 

Esikoisessakin asustaa pieni kiinalainen. Han oli hyvin onnellinen saadessaan peliasuunsa numerot 88, kiinalainen onnennumero 8 ja vielapa tuplana.

Hopeamitalistit

***

Viela muutama sananen lasten todistuksista. Todistukset jaetaan kolme kertaa lukuvuodessa aina termien paatyttya. Arviointi on seka sanallista etta kirjaimin A+ on paras ja D- paaset viela lapi, R on hylatty.

Esikoinen on paa-asiassa A+ oppilas, ainoa ”heikompi” aine on ranska, siita tuli kirjoittamisesta C. Ja sekos poikaa soi... Olikin taas kerran janna huomata miten erilaiset meidan pojat ovatkaan. Esikoinen loysi heti todistuksestaan parantamisen varaa. Ranska pitaa saada nousemaan ja englannistakin pitaa taas saada kaikista kolmesta osa-alueesta A+.

Kun taas Keskimmainen on sitten aivan eri kaliiperia. Hankin toi kotiin erinomaisen todistuksen, jossa vilisi A:ta ja B:ta. Kysyessani loysiko han todistuksestaan mitaan parantamisen varaa, vastaus oli ei siella mitaan parannettavaa ole... Han on aina tyytyvainen huomattavasti vahempaan kuin Esikoinen. Hanella ei ole samanlaista kunnianhimoa, sinnikkyytta eika taydellisyyden tarvetta kuin Esikoisella. Valilla hanta joutuu tosissaan tsemppaamaan silla hanessa olisi ainesta paljoonkin mutta han ei saavuta niita yhta helposti ja vahalla tyolla kuin isoveljensa.

Joskus han on kylla tuonut julki sen, etta han ei ole omasta mielestaan yhta hyva kuin Esikoinen. Hanelle on varmasti joskus vaikeaa ja paineita asettavaa olla suositun, hyvin menestyvan, sosiaalisen ja urheilullisen Esikoisen se vahemman sosiaalinen, perisuomalainen ujohko pikkuveli. Toisaalta han taas ihailee isoveljeaan suunnattomasti ja haluaisi olla luonnollisesti samanlainen. Ja tuumasipa kerran, etta hankin on hieman ”famous”, kun han on Esikoisen veli ja Esikoinen on niin ”famous” ;).