Olen nyt ollut kahtena paivana kulttuurikoulutuksessa. Ihan mielenkiintoista, myos ajatuksia herattavaa ja silmia avaavaa, mutta toisaalta myos melkoisen turhauttavaa.
Meita oli suomalaisia, saksalaisia, portugalilaisia, britteja ja etiopialaisia eli varsin kirjava joukko eri kulttuureista.
Olisi ehka kuitenkin kannattanut jattaa yhteen paivaan. Eilisesta sain paljon enemman irti kuin taman paivaisesta. Tanaan keskityttiin hieman enemman kanssakaymiseen tyon puitteissa, joten se ei ehka tallaisen expatinrouvan elamaan niin paljon kuulu.
Tanaan aloin jopa kyseenalaistaa intialaisen kouluttajamme, silla erittain selvaksi kavi pikku hiljaa, etta ainoa oikea tapa toimia ja kayttaytya on intialainen tapa, olit sitten Intiassa tai Suomessa.
Mutta jos jotain olen oppinut niin ELEKIELEN tarkeyden tassa kulttuurissa. Lukuisat eri kielet Intiassa ovat tehneet eleilyn tarpeelliseksi eli ainakin jotain on jota kaikki ymmartavat.
Hindissa kaytetaan e r i t t a i n harvoin sanoja kiitos, anteeksi tai ole hyva. Ne ja paljon muutakin korvataan yleensa ei-verbaalisesti eleilla ja ilmeilla ja aanensavyilla.
On myos ihan ok muiskutella ja maiskutella suuta kutsuessasi esim. tarjoilijaa ravintolassa. Kasia ja sormia ravistellaan, otsaa hakataan ym. pantomiimin eleita.
Kasimerkit kuuluvat olennaisesti intialaiseen liikennekulttuuriin. Ei, he eivat nayttele keskisormea suomalaiseen tyyliin vaan esimerkiksi kaantyessa voi vilkun lisksi tehostaa sita kasimerkein. Monesti nakee kuskin keskustelevan muiden autoilijoiden tai mopoilijoiden kanssa paa-asiassa kasiliikkeilla ja asiat tulevat ymmarretyksi vaikka kumpikaan ei kuule toisen puhetta.
Ja luonnollisestikin se todella etela-Intialainen juttu eli paan heiluttelu sivulta toiselle.
Se on asia mihin taalla tormaa heti. Se tarkoittaa kylla, ei ja yleensa ei loppujen lopuksi kuitenkaan mitaan... Itse asiassa olen huomannut niskojen vertyneen ja saatan heilutella kevyesti paatani itsekin. Heiluttelu siis tarttuu... pikku hiljaa...
Non-verbaalisen viestinnan lisaksi Intiassa pitaa osata lukea rivien valista enemman kuin missaan muualla maailmassa.
Intialainenhan ei todellakaan sano EI niin kuin me suomalaiset. Kieltavaa vastausta kierretaan ja kaarretaan mita erilaisimmin tavoin.
Ymmartamisen helpottamiseksi meille kuitenkin annettiin vinkki ja paljastettiin, etta jos vastaus alkaa sanalla actually, niin vastauksen voi ymmartaa olevan loppujen lopuksi kieltava...
***
Paljon on sulateltavaa... Ja paljoon pitaisi sopeutua. Maassa maan tavalla vai mitenkas se menikaan.
Mutta onko minusta siihen?
Kommentit