Olen tehnyt kaikkeni siirtääkseni edessä olevaa siivousurakkaa. Ja olenkin siinä onnistunut ERINOMAISESTI!

Tänä aamunakin pakenin kaupungille ja useamman tunnin jälkeen palasin kotiin Kupla täynnä kukkasia.

Luonnollisestikin kukkaset piti saada multaan ja tässä on osa tuloksesta. Onneksi kukkaruukuista EI ole pulaa, kiitos ahkeran hamstrauksen Kiinassa. Niitä on oikeastaan niin paljon, että kaikkia ei edes voi laittaa esille.

Takapihan terassilla on ihana istuskella. Siellä kukkii kolme tuomea ja tuoksu on aivan huumaava.

Ensimmäisenä keväänä tässä talossa suunnittelimme puutarhaa ja halusimme ehdottomasti pihaan pari tuomea. Kun lähdimme mummolaan viikonlopuksi otimme sieltä mukaan muutaman taimen. Kotiin palattuamme menimme takapihalle ja huomasimme, että meillähän oli kuin olikin jo kaksi tuomea ja ne olivat parhaassa kukassaan. Että näin hyvin tässä talossa tunnistetaan puita...

Lauantaina pääsin pitkästä, pitkästä aikaa seuraamaan ylioppilaiden lakitusta, kun naapurin Laura pääsi ylioppilaaksi. On se vaan aina niin juhlallinen tilaisuus.

Mutta melkoiseksi muotinäytökseksi se on myös muuttunut. Tytöillä oli mitä ihanampia uniikkeja luomuksia ja pojilla pirteitä tehostevärejä paidoissaan ja solmioissa. Ihania, kauniita nuoria ihmisia edessä koko elämä.

Mutta yksi asia jäi kaihertamaan. Lopuksi tilaisuudessa laulettiin ´Kymmenen virran maa´. Huomasin, että en todellakaan ole oululainen, en edes pohjois-pohjanmaalainen enkä lappilainen.

Jäin kaipaamaan Nälkämaan laulua. Se on SE laulu, joka saa palan kurkkuun, kyyneleet silmiin ja ajatukset sinne mistä on lähtöisin.