Eilen illalla taas huomattiin miten erilainen vuorokauden rytmi meilla on intialaisiin verrattuna.

Taallahan toihin valutaan vasta 9-11 valilla, kaupat aukeaa paasaantoisesti 10-11.30 valilla ja jos ovessa lukee aukeamisajaksi 10.30 se ei silloin valttamatta aukea vaan vasta klo 11.

Olen myos oppinut sen, etta MITAAN ei pida sopia aamuksi. Kukaan ei tule koskaan kello 8 tai 9 tai 10. Pikemminkin on parempi sopia aikataulut lounaan jalkeiseksi iltapaivaksi tai mieluummin alkuillaksi. Ihan suosiolla.

Paikalliset ovat iltaelajia. Illallinen syodaan myohaan ja vaakatasossa ei olla viela klo 21:30. Niin, mitapa sita kiiretta kun aamulla voi sitten vastaavasti nukkua pitkaan.

Meilla ei nukuta pitkaan. Kello soi tasan 06:00 myos minulla. Lapsethan istuvat koulubussissa jo 06:45 eli siina ei ole luppoaikaa yhtaan.

Eilisen paivan odottelin vesipoikaa. Olin odotellut myos tiistain. Puheluita oli vaihdeltu useita ja he olivat luvanneet vetta 100% varmuudella keskiviikoksi. Vesi tilattiin jo sunnuntaina mutta Ganesha-juhlan takia toimittaminen oli hankalaa.

Illalla klo 20 paattelimme, etta vetta ei taida tulla tanaankaan ja mies kavi kaupasta pari pienta pulloa aamukahvivedeksi.

No, olimme paasseet jo kirjan kanssa mukavasti kylkiasentoon, kello laheni iltakymmenta ja oli siina ja siina, etta nukahdanko, kun tielta kuului kolmipyoraisen kulkuneuvon rapatys ja se pysahtyi meidan kohdalle.

Vesi tuli kuin tulikin. 100% varmuudella keskiviikkona.