Ote kotirouvan tavallistakin tavallisemmasta paivasta:

Heratys klo 06:00.

Aamupalan laittoa, evaiden pakkaaminen, Prinsessan hiusten letittaminen..

Heipat lapsille klo 06:40.

Sitten tietokoneelle; sahkoposti, naamakirja, blogimaailma, iltapaivalehdet ja tvkaista.

Kuljettaja palaa miehen vientireissulta 09:45 ja nousen autoon klo 10:00.

Istun autossa 40minuuttia. Olemme Decathlonin pihassa. Menen sisaan kyselen jasenyytta. En saa sita, mutta saan luvan kiertaa ja kuolata tavaroiden peraan seka pari jasenhakemuskaavaketta*. Siihen menee 10 minuuttia.

Istun jalleen autoon. Klo on 10:40. Suuntaamme Commercial Streetille. Matkaan menee tunti ja 5 minuuttia.

Pistaydyn Poonam's-kaupassa hakemassa Esikoiselle PE-paitoja. 5 minuuttia.

Takaisin autossa. 40 minuuttia kotia kohti ja pysahdyn kananmunaostoksilla FoodZonessa. 5 minuuttia.

Kymmenen minuutin kuluttua olen takaisin kotona.

Nyt hengahdan, kayn ostamassa tomaatteja kaupasta ja alan vaantamaan lapsukaisille ruokaa (ruokalistalla tanaan spaghetti bolognese Jamie Oliverin tapaan). Bussi saapuu klo 16:15 joten minulla on viela 2 tuntia aikaa.

Sen jalkeen kun olen saanut nalkaiset suut ruokittua, lapsilla on hetki aikaa hengahtaa, alkaa laksyjen teko. Kahdeksan maissa heita saa hoputtaa suihkuun ja yhdeksalta petiin.

Klo 22 on kotirouvankin paiva ohi, Stieg Larsson laitettu yopoydalle, ilmastointilaite pois paalta ja uni voittaa.

Tanaan istuin siis noin 20 minuutin pikaisten toimitusten takia autossa noin 2,5 tuntia.

Maanantaina kavin kahvittelemassa kaupungin toisella laidalla lasten koulun lahella. Menomatkaan meni  tunti ja vartti, paluumatkalla noukin viela miehen toimistoltaan mukaan joten se venyi tuntiin ja 40 minuuttiin. Siina vaiheessa kylla mietin, etta me asumme ihan vaaralla puolella kaupunkia silla sosiaalinen elamani tapahtuu paaosin tuolla toisella puolella. Mina olisin valmis muuttamaan, mutta muut eivat.

Olisipa ihana jos kykenisin lukemaan autossa, mutta kun en. Kyyti on sen verran epatasaista ja nykivaa, etta lukemiset hoidetaan vain ja ainoastaan ruuhkassa tai liikennevaloissa seisoessa. Eika siina aanelosta pienemmasta dvd-naytostakaan viitsi elokuvia alkaa tuijottelemaan aikansa kuluksi.

Paivan aikana saa olla melkoisen monta tuntia omine ajatuksineen ja elamanmenoa ymparilla ihmetellen. Istumalihaksilta vaaditaan hyvaa kestavyytta.

Etta eipa ne Kuusamontien klo neljan jalkeiset ruuhkat juuri miltaan tunnu Intian jalkeen.

 

* Oi sita ilon tunnetta kun viime kevaana nain uutisen Decathlonin saapumisesta Bangaloreen. Olihan se ollut yksi suosikki kaupoistani Kiinassakin, kommunismin kehdossa. Jihuu!!!!

Mutta. Unohdin ihan hetkeksi, etta mehan olemme Intiassa, maailman suurimmassa demokratiassa, ja taallahan ei kaikki mene niin kuin jarjella ajattelisi. Taman maan lainsaadanto estaa Decathlonia toimimasta samalla tavoin kuin muualla. Firman omistussuhde pitaisi olla yli 50% intialaisomistuksessa tai jotenkin siten se meni, etta ketju saisi toimia muuten kuin tukkumarkkinoilla. Tama on muuten syy miksi Ikea ei tule Intiaan.

Talla hetkella Decathlon myy siis vain jalleenmyyjille. Jasenyyden saat JOS kykenet esittamaan kopion firmasi business lisenssista ja saat papereihisi firman PYOREAN leiman.

Kukahan portin ulkopuolinen viina- tai kukkakauppias alkaisi sponssaamaan minut Decathlonin jaseneksi? Voisinpa heittaa siita hyvasta vaikka muutaman rupiankin.