Tapahtui tänään Sparin kassalla.

Amerikanintialainen nainen oli äitinsa kanssa tekemässä Diwaliostoksia ostoskärryn täydeltä.

Kassa työskenteli yksin ja pussien pakkaajia ei ollut. Yleensähän kassoilla on pussittajat erikseen mutta nyt ei ollut ja kassoilla asioiminen oil entistäkin hitaampaa.

Ostoksia oli valtavasti ja luonnollisestikaan rouvat eivät itse tikkua ristiin laittaneet, että he olisivat niitä pussittaneet ITSE vaikkapa ihan tilannetta nopeuttaakseen, silla jonoa oli melkoisesti. Lasku oli maksettu ja kassaneiti kaantyi seuraavan asiakkaan puoleen mutta rouva amerikanintialainenpa pyysi erikseen kassaneitia pakkaamaan ne 10 pussia... Kassaneidin eleistä saattoi ymmärtää että rouva olisi voinut myös tehdä oman osansa.

Meista suomalaisista tilanne tuntui jotenkin PÖLJÄLTÄ, sillä me typerykset laitoimme vuorollamme ostokset pusseihin ihan itse sitä mukaa kun niitä ilmestyi hihnan toiseen päähän. Eikä se ollut ollenkaan hankalaa tai vaikeaa, emmekä tunteneet alentuvamme itseämme alemmalle tasolle kuten sillä hetkellä intialainen olisi varmasti tehnyt.

Itse asiassa tilannetta laajemmin katsottuamme, huomasimme, että kassoilla ei KUKAAN, ei edes tavallinen intialainen,  pakannut pusseja itse.  Mutta eihän se kuulu heidän toimenkuvaansa. Tai ei tullut mieleen, että pusseja voisi täyttää ihan itse vaikkapa ensimmäistä kertaa elämässään.

Tyhjänpäiväinen kirjoitus, mutta pohdittiin tätä paluumatkalla Sparista kotiin. Miten erilailla toimimmekaan intialaisiin verrattuna :).