Eräässä blogissa keskusteltiin mm. jonottamisesta suomalaiseen tyyliin. Siitä sainkin napattua itselleni aiheen, että ei tämä blogi olisi aivan äänettömänä... Meillä kuitenkin on hyvin eri lukijapiiri, uskoisin.

Oletteko huomanneet maailmalla kulkiessanne, miten eri tavalla ihmiset jonottavat?

Suomessa jonotetaan yleensä hyvin nätisti, toisille tilaa antaen. Missään nimessä ei tulla iholle kiinni ja kauppajonossa annetaan toiselle aikaa purkaa ne ostokset hihnalle. Jonoon ei tulla vaivihkaa sivusta luikahtaen vaan reilusti aina viimeiseksi.

Suomalaista ympäröivä oma, yksityinen reviiri on huomattavasti laajempi kuin esimerkiksi kiinalaisen ja intialaisen. Sanoisinkin, että ainakin metri.

Suomalainen tuntee olonsa epämukavaksi jos joku tulee jonossa liian lähelle.

Kiinassa ja Intiassa jonotetaan hieman eri tyyliin. Täällä oma reviiri on huomattavasti pienempi. Tullaan iholle, eikä siitä kukaan hermostu (paitsi ulkomaalaiset). Jos erehdyt jonottamaan suomalaisen väljästi, voi takaatulijasi luulla, että et jonota olenkaan tai annat paikkasi suosiolla seuraavalle. Jonoon voi  myös tulla vaivihkaa sivusta tai rohkeasti ja itsevarmasti astellen suoraan jonon keulille. Ja harvoin kukaan mutisee vastalauseita (paitsi ulkomaalaiset).

Jos siis jonotat ihan oikeasti, yli metrin väli seuraavaan on ehdottomasti kielletty. Kiinassa hyvä mittari on se, että kun haistat toisen jonottajan kaalinkatkuisen hengityksen, olet tarpeeksi lähellä ;). Intiassa se on vastaavasti... hien haju.

Taannoin kulttuurikoulutuksessa sen huomasi eräässä tehtävässä. Meidän piti mennä niin lähelle paria kuin se tuntui itsestä miellyttävältä. Joukossa oli mukana juuri maahan saapuneita sekä siellä jo kauemmin asuneita.

Ero oli selvä. Juuri maahan saapuneiden oma reviiri oli huomattavasti laajempi kuin heidän, jotka olivat maassa jo kauemmin asuneet ja jonotuskulttuuriin tutustuneet. Samoin toisaalta myös heidän, jotka tulivat poskisuudelmien maista Keski-Euroopasta, reviirinsä oli huomattavasti intialaista reviiriä laajempi.

Mutta sen huomasi, että kyllä suomalaisenkin oma reviiri pienenee, kun hän tarpeeksi kauan poissa Suomesta!

Joten älkää ihmetelkö jos minä hengitän teidän niskaanne Cittarin jonossa. Mutta enköhän opi hyvin äkkiä oikeille, hyväksyttäville tavoille kun Suomeen palaan...