Dubaissa meillä oli aikaa kokonaiset kolme ja puoli päivää. Ja se oli ehdottomasti liian vähän. Varsinkin kun matkaseura oli sitä mieltä, että sekin aika olisi parasta viettää joko rannalla, vesipuistossa tai ostoksilla. Omat suunnitelmani aavikkosafarista, lasketteluun ja kameliratsastukseen tyrmättiin siis täysin.

Mentiin sitten ihan lasten ehdoilla. Oltiin vaan ja shoppailtiin.

Kovin kummoista raporttia ei siis tule ja kuvistakin suurin osa oli perhealbumitasoa.

Mutta näimme Dubaissa monen monta Starbucksia. Ja joimme monen monta Vanilla Lattea (Sori Nanna, oli ihan pakko...) ja Frappuccinoa.

Asuimme Sheraton Jumeirahissa ja hotellilla oli oma ranta. Ei mikään kummoinen, mutta siisti ranta kuitenkin ilman töllistelijöitä.

Hotelli itsessään oli kyllä 5 tähden suht hintavaksi hotelliksi hieman kulahtanut ja parhaat päivänä nähnyt, mutta ihan ok. Välillä sai kyllä miettiä ihan tosissaan, että olimme Dubaissa vaiko Venäjällä. Hotellin asiakkaat olivat siis pääsääntöisesti venäläisiä.

Perjantaina, eli paikallisten pyhäpäivänä, hotellin viereisellä yleisellä rannanpätkällä riitti kuhinaa. Hiekalle ajettiin maastureilla, viriteltiin telttoja ja lentopalloverkkoja, sytytettiin grillejä, laskettiin vesiskootterit vesille ja pidettiin hauskaa... ja meteliä.

Harmi vaan, että Wild Wadi-vesipuistosta ei tullut kuvia. Se oli lasten Dubai-osuuden kohokohta. Siellä tosiaan oli muutama VILLI vesiliukumäki...

Maailman korkein torni eli BURJ KHALIFA piti tietenkin käydä katsomassa ja korkeahan se todellakin oli. Shanghain korkeimmat rakennukset kalpenevat sen rinnalla täysin.

Seuraavalla kerralla kun/jos Dubaihin matkataan, ohjelma tulee olemaan ihan erilainen. En tykkää ns. kaupunkilomista joissa ei näe oikeasti mitään muuta kuin ostoskeskuksia. Mutta Dubaissa tosin ostoskeskuksetkin ovat näkemisen arvoisia paikkoja.

Mutta tykkäsin kovasti ostoskeskusten laajoista "food courteista". Jokaiselle löytyi jotain, söimme hyvää kiinalaista, libanonilaista, mäkkäriä, Chili´s, italialaista... Ja mikä parasta, kaikki maistui sille kuin pitikin. Intiassa kun yleensä joutuu pettymään, sillä he harrastavat ruokien intialaistamista tunkemalla masalaa ja muita intialaisia makuja joka ruokaan.

Voin hyvin kuvitella, että Dubaissa viihtyy hyvin jos siellä asuu. Kuwaitiin verrattuna siitä sai huomattavasti vapaamman kuvan, ulkomaalaisia oli todella paljon. Ehkä jopa teini-ikäisten elämä voisi siellä olla ihan ok. Mutta hämärtyisiköhän siinä vauraassa ympäristössä yltäkylläisyyden ympäröimänä itseltä elämän realiteetit?

Ihan pakko oli käydä sekä Kuwaitissa että Dubaissa kuolaamassa paikallisten Carrefourien valikoimaa ja surkuttelemassa omaa kohtaloaan Intiassa ;). Olisikohan arjen pyörittäminen Dubaissa jopa liian helppoa, sillä sieltä löytyi näköjään kaikkea sellaista mistä täällä saa vain haaveilla. Esimerkiksi metritolkulla jogurtteja, juustoja tuoretta leipää, lihaa, kalaa.. Ja ne vihannes- ja hedelmähyllyt... Oli ihan pakko puristella perunoitakin sillä ne olivat oikeaita, kunnollisia perunoita eikä mitään pehmenneitä kumisia itupottuja.

Kuskimme muuten kertoi, että jokunen vuosi sitten bangalorelaisessa sanomalehdessä oli ollut työhönottoilmoitus. Värvääjät olivat tulleet paikanpäälle ja palkanneet 400 bangalorelaista Dubaihin taksikuskeiksi. Eli moni taksi Dubaissa kulkee bangalorelaisen käsissä ehkä tänäkin päivänä.

Sitä ei kyllä Dubain sujuvassa liikenteessä huomannut ;).