Viikonpäivät meidän perheessä on jyllännyt flunssapöpö. Just sellainen ärsyttävä viirus, joka ei nosta kunnon kuumetta ja aja tautia pois. Pitää vaan sellaista just tai melkein kuumetta, raastaa kurkkua ja poskionteloita. Itse alan olla jo 95% terve mutta perheen miehet ovat vielä tänäänkin kotona potemassa. Prinsessainen on ainoa joka vielä on säästynyt. Kop, kop...

Jopa Esikoinen, joka on perheemme terveyden perikuva, sairastui. Tai miten noista teineistä aina tietää. Googlettamalla tai Facebookissa kyselemällähän löytyy mitä erikoisempia "How to fake sick"-sivustoja... No, huomenna kouluun!

Mehän sairastamme yleensä erittäin harvoin eli vastustuskykyä riittää eli ruokavalio vitamiineineen ja muine ainesosineen taitaa olla siis kohdallaan (vaikka eräs tietty henkilö siellä Suomessa siitä aina onkin niiiiin hyvin huolissaan minun ja varsinkin lasteni puolestani). Jatketaan samaan malliin sitten Suomessakin!

Hyvinä, melkein terveen tuntuisina hetkinä olen aloittanut järkyttävän ja inhoamani urakan. Nimittäin kaappien ja laatikostojen läpikäymisen ja tavaroiden lajittelun. Muuttohan lähestyy aivan uskomattoman nopeasti.

Mistä sitä tavaraa taas riittääkään????

Onneksi kyseessä ei ole samanmoinen tavaramäärä kuin kaksi vuotta sitten Kiinasta muutettaessa. Ei lähellekään.

Mutta sitä jokapäiväistä roinaa riittää. On naistenlehtiä vuodelta 2008, puolivalmiita piirustuksia, pääsylippuja, koulutehtäväpapereita, parittomia korviksia, reikäisiä sukkia...

Roskisdyykkareiden kulta-aika on koittanut meidän kadunpätkällä! Kaikki näköjään kelpaa.

Olen myös käynyt läpi lasten vaatevarastoa ja maidin pojilla ei tule olemaan vaatteista pulaa lähiaikoina. Vääjäämättä kaikki valkoiset t-paidat ovat harmaita, suurin osa muutenkin liian pieniä ja reikäisiä. Ja vaikka välillä tuntuu, että ei nuo meidän pojat kasvat sitten millään niin on sitä vaatetta pieneksikin jäänyt.

Tietää muuten valitettavasti melkoista rahanmenoa, että saadaan poikien vaatevarasto Suomikelpoiseksi. Ihan hihattomilla t-paidoilla ja shortseilla ei varmasti Suomen suloisessa suvessa kovin pitkälle pötkitä. Varsinkin jos suuntaamme sinne JO kesäkuun ensimmäisinä päivinä.

Luulin aikaisemmin, että kyllä minä nyt tällä kertaa, monen muuton koulimana, osaan hoitaa hommat stressaantumatta. Ja pyh! Stressiä pukkaa, listoja kertyy ja aikataulut kauhistuttavat.

_ _ _

Nyt olen kaiken lisäksi innostunut netin puutarhasivuistoista ja sormet suorastaan syyhyävät, että pääsisivät uppoutumaan Suomen suloiseen multaan. Onneksi pohjalla on viime kesäinen hortonomin tekemä istutussuunnitelma, joten sen perusteella on ihana suunnitella mitä toteuttaa tänä kesänä ja mitä kivaa lisäksi voisi keksiä. Ainahan suunnitelmasta on pakko poiketa...

Jos nyt käy niin onnellisesti, että tallaamme Suomen maaperää jo kesäkuun alussa, meillä suuret mahdollisuudet saada tänä kesänä omasta pellosta perunoita, porkkanaa, salaattia, sipulia... Vai meinaankohan haukata liian ison palasen...

Olen lisäksi kolmen KOMPOSTIN onnellinen omistaja. Uusimpana tulokkaana meidän kompostiperheessä on nyt Biolan Pikakompostori. Rakastanhan lajittelua ylikaiken ja nyt saan tehtyä sitä vielä tehokkaammin. Voi sitä mullan määrää :).

Ai, niin. Minähän olen tunnetusti kova suunnittelemaan ja aloittamaan niitä, mutta jossain vaiheessa innostus lopahtaa. Toivottavasti tänä kesänä ei käy niin, sillä tänä kesänä minulla ei muuta olekaan kuin AIKAA!